SYDÄMEN ASIALLA

Kuka teki sydämen

Kotisivu

PROFETIA

Profetia

Heti kun Jeesus oli tehnyt hyvää, herättämällä Lasaruksen kuolleista, hänet päätetään tappaa.

Papiston keskusteluissa tulee lausutuksi merkittävä profetia, jota lausuja itse ei tunnista profetiaksi.

 

Johanneksen evankeliumin luku 11:

45. Jeesus päätetään tappaa

(Matt. 26:1-5; Mark. 14:1,2; Luuk. 22:1,2)

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

46. Mutta jotkut heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.

47. Niin ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät: "Mitä me teemme? Tämä mies tekee paljon tunnustekoja.

48. Jos annamme hänen jatkaa näin, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän paikan että kansan."

49. Mutta yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappi, sanoi heille: "Te ette ymmärrä mitään

50. ettekä ajattele, että teille on parempi, jos yksi ihminen kuolee kansan puolesta, kuin että koko kansa tuhoutuu."

51. Mutta se, mitä hän sanoi, ei ollut lähtöisin hänestä itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylipappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,

52. eikä vain tämän kansan edestä vaan myös kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.

53. Siitä päivästä lähtien heillä siis oli päätös tappaa hänet.

54. Jeesus ei sen tähden enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskuudessa. Hän lähti sieltä paikkaan, joka oli lähellä autiomaata, Efraim-nimiseen kaupunkiin, ja oleskeli siellä opetuslapsineen.

55. Juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin puhdistautumaan ennen pääsiäistä.

56. He etsivät Jeesusta ja puhelivat keskenään seisoskellessaan temppelialueella: "Mitä arvelette? Eikö hän aiokaan tulla juhlille?"

57. Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyn, että jos joku saisi tietää, missä Jeesus oli, hänen oli siitä ilmoitettava, jotta he voisivat pidättää Jeesuksen.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 11:45-57)

 

45. Pelkästään Marian mainitsemiseen saattaa olla sama syy kuin jakeessa 1. Hän tuli tunnetuksi 12:3:ssa kerrotun tekonsa johdosta ja häntä kunnioitettiin ensimmäisten kristittyjen keskuudessa. "Nähdä" verbistä "theaomai", 'katsella tarkkaavaisesti, ihailla, harkita tarkkaan'. Vrt. 1:14. Kuten aina, ihme herätti erilaisia arviointeja. "Useat" uskoivat. "Muutamat" (ks. seuraava jae) tulivat vihamielisiksi.

46. Juutalaisten jakautuminen oli nyt lopullinen. 9:22:n valossa voi päätellä näiden menneen syyttämään Jeesusta uskonnollisten johtajien luo. Luultavasti he kertoivat tapahtuneesta osoittaakseen, miten välttämätöntä oli ryhtyä nopeasti tehokkaisiin toimiin Jeesusta vastaan.

Päätös Jeesuksen surmaamisesta

47. Merkillinen neuvoston kokous! Ylipapit olivat saddukeuksia. Fariseukset ja saddukeukset olivat hyvin etäällä toisistaan sekä yhteiskunnalliselta asemaltaan että uskonnollisissa kysymyksissä. He olivat toistensa katkeria vihollisia. Kaikista uskonnollisista ristiriidoistaan huolimatta he olivat yhtä epäuskossaan. Kaifaan lopullista lausuntoa lukuunottamatta heidän puheitaan ei ole kirjoitettu muistiin, mutta kokouksessa vallitsi varmasti sekava tunnelma. Lasaruksen kuolema vaikutti ratkaisevasti kansan käsitykseen Jeesuksesta.

48. He taistelivat säilyttääkseen valta-asemansa kansan keskuudessa. He menettivät sen, minkä puolesta he taistelivat ja kärsivät sitä paitsi iankaikkisen tappion. He eivät pelänneet sitä, että Jeesus ryhtyisi salajuoneen roomalaisten kanssa ja kukistaisi näiden avulla juutalaisten johtajat, vaan he pelkäsivät hänen herättävän kansassa uskoa (intomielisiä Messias-liikkeitä jne.), jolloin roomalaiset ehkä katsoisivat aiheelliseksi puuttua asioihin ja palauttaa järjestyksen. Kenties he suorastaan syyttäisivät neuvosmiehiä epäjärjestyksestä!

49. Valerius Gratus erotti virasta Hannaan, jonka vävy Joosef Kaifas oli. Kaifas oli ylimmäisenä pappina vuosina 18-36 jKr. Kun sanotaan hänen olleen ylimmäinen pappi "sinä vuonna", se ei tarkoita että ylipappi olisi valittu joka vuosi. Se kertoo vain sen, että juuri sinä merkittävänä vuonna, jolloin Jeesus kuoli, Kaifas oli tämän korkean viran haltijana. Kaikkien ilmaistua neuvottomuutensa Kaifas korotti äänensä. Hänen alkusanansa ovat tyrmistyttävät. Yhdellä ainoalla lauseella hän sanoi kaikille aikaisemmille puhujille, etteivät he ymmärtäneet mitään.

50. Kaifas lausui ennustuksen rististä ja sovituskuolemasta, mutta sellaiseksi hän ei sitä tarkoittanut. Hän puhui säälimättömästi ja oli valmis tekemään pahaa hyvän asian nimissä. Oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys eivät merkinneet mitään, kun hänen etunsa ja puolueen etu olivat kysymyksessä. Koska Kaifas oli ylimmäinen pappi, hänen sanansa painoi paljon kokouksessa. Enemmänkin: virka-asemansa tähden hän oli Jumalan antamien profetioiden välittäjä (j. 51). Niinpä hänen sanansa ymmärrettiin profeetallisiksi ensinnäkin neuvostossa, joka näki tässä selvän ohjeen ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan, mutta sen jälkeen myös Johannes (ja kaikki kristityt) ovat ymmärtäneet ne profeetallisena selityksenä, miksi Jumala toimi näin Poikansa kautta.

51. Ylimmäisenä pappina Kaifaan piti lausua se suuri totuus, että Jeesus kuolisi kansan edestä. Tietämättään ja tarkoittamattaan hän ilmaisi Jumalan tahdon. Ihmeellisesti hän tulkitsee Jeesuksen kuoleman merkityksen, vaikka hän ajattelee aivan päinvastaista.

52. Tämä on evankelistan huomautus. Ei vain valittu kansa pelastuisi. Johanneksella oli maailmanlaajuinen näky.

Ne, jotka kootaan, yhdistetään yhdeksi. Vrt. 10:16. Synti hajaannuttaa ihmiset. Pelastus Kristuksessa tuo heidät yhteen. Sekä juutalaiset että pakanat ovat mukana tässä yhteydessä.

53. Se, mikä jo kauan oli ollut tavoitteena (ks. 5:18), tuli nyt päätetyksi. Kaifaan sanat muodostivat käännekohdan. Yksikään uskonnollisista johtajista ei enää ollut epävarma päämäärästä. Kysymys oli vain oikean ajankohdan löytämisestä. Mutta oli vielä noin kaksi kuukautta siihen, kun Jeesuksen hetki tuli.

54. Viimeisen kerran Jeesus poistui Jerusalemista. Yksikään vihollinen ei ollut pelottanut häntä ottamaan ainuttakaan askelta. Vrt. Luuk 13:31-32. Mutta nyt hänen piti puhua opetuslapsilleen ylösnousemukseen ja elämään liittyvistä asioista samaan aikaan, kun Jerusalemissa suunniteltiin hänen surmaamistaan. Efraimissa, josta autiomaa alkoi, hän oli turvassa. Efraim on luultavasti sama kuin 2 Aik 13:19:ssa mainittu Efron. Se sijaitsi 25 km Jerusalemista koilliseen. Paikka oli korkealla ja sieltä oli näköala Jordanin laaksoon.

55. Juutalaisia alkoi kokoontua Jerusalemiin useita viikkoja ennen pääsiäistä. Erilaiset puhdistusmenot veivät aikaa. Laissa ei ole suoranaista käskyä, että pääsiäiseksi pitäisi puhdistautua, mutta useissa Vt:n kohdissa kansaa käsketään puhdistautumaan pyhien toimitusten yhteydessä (1 Moos 35:2; 2 Moos 19:10-11). Tämän uskottiin ilman muuta koskevan myös pääsiäisjuhlaa (2 Aik 30:17).

56. Kolme vuotta aikaisemmin Jeesus oli astunut esiin pääsiäisjuhlan aikana ja puhdistanut temppelin (2:14 ss). Nyt kaikkien juhlille tulijoiden mielenkiinto kohdistui häneen. Vrt. 7:11. Tulisiko hän? Sekä ne, jotka uskoivat (j. 45) että ne, jotka halusivat hänen kuolemaansa (j. 53), etsivät häntä. Mutta kaikki tiesivät häneen kohdistuneen vastustuksen yltyneen, ja he epäilivät vahvasti, ettei hän tulisi.

57. Jeesus oli jo alustavasti tuomittu kuolemaan (j. 53). Nyt hänet myös etsintäkuulutettiin julkisesti. Ylipapit olivat vastuussa tästä määräyksestä, ja heillä oli fariseusten voimakas tuki puolellaan. Jälleen kerran näkyy heidän hämmennyksensä. He eivät löytäneet häntä. Vasta kun yksi hänen omistaan kavalsi hänet, he pystyivät ottamaan hänet kiinni. Mutta silloin hänen hetkensä olikin tullut.

 

Tilastot
Kävijät
Arvosana
Arvostele sivusto
Sivustolle on annettu ääniä: 2 kpl.
Kaupalliset tiedotteet