SYDÄMEN ASIALLA

Kuka teki sydämen

Kotisivu

ELÄMÄ

Elämä

Jeesuksessa on se elämä, joka meille tarjotaan Jumalan luona.

 

Johanneksen evankeliumin luku 11:

17. Jeesus on ylösnousemus ja elämä

Kun Jeesus tuli Betaniaan, hän sai tietää, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää.

18. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan(27) päässä.

19. Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman vuoksi.

20. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni tätä vastaan, mutta Maria istui kotona.

21. Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.

22. Mutta nytkin minä tiedän, että mitä tahansa sinä Jumalalta anot, sen Jumala sinulle antaa."

23. Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi nousee ylös." 

24. Martta vastasi: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" 

27. "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 11:17-27)

 

17. Hautaaminen oli tapana suorittaa välittömästi kuoleman jälkeen. Vanhan juutalaisen käsityksen mukaan sielu viipyi haudan läheisyydessä kolmen päivän ajan toivoen voivansa palata ruumiiseen. Neljäntenä päivänä, kun lahoaminen oli lähtenyt käyntiin, se jätti ruumiin ikuisiksi ajoiksi. Raamattu ei anna mitään tukea tällaiselle uskomukselle. Mutta ihmiset olivat sen vallassa, ja se saattaa olla yksi syy siihen, että Jeesus ei halunnut tulla ennen kuin "neljä päivää" oli kulunut ja kaikki toivo mennyttä.

18. Betanian ja Jerusalemin lyhyt välimatka - vajaat 3 km - selittää sen, että niin paljon juutalaisia oli paikalla lohduttamassa sisaruksia heidän surussaan. Tämä selittää myös opetuslasten pelon. Nyt Jeesus oli käytännöllisesti katsoen tullut Jerusalemiin ja maallisen elämänsä varsinaiseen huippukohtaan.

19. Suruaika kesti yleensä viikon. Kun puhutaan "juutalaisista" tähän tapaan, kysymys on useimmiten Jeesuksen vastustajista. Varsinaisen hautauksen tapahtuessa surevat tavallisesti jätettiin yksin surunsa kanssa. Heille ei puhuttu mitään. Mutta usein heidän luonaan viivyttiin jonkin aikaa jälkeenpäin.

20. Sisarukset olivat aivan erilaiset. Vrt. Luuk 10:38-42. Toimelias Martta kiiruhti heti Jeesusta vastaan kuullessaan hänen olevan tulossa. Hiljainen Maria istui kotona. Todennäköisesti Martta unohti ilmoittaa hänelle asiasta tehden sen vasta myöhemmin (j. 28).

21. Oliko Martan äänessä kiihtynyt sävy? Paljastavatko hänen sanansa ärtymystä ja pettymystä? Vai ovatko ne täynnä uskoa ja rakkautta? Tiesikö hän ehkä Lasaruksen kuolleen jo ennen kuin sanansaattaja oli ennättänyt Jeesuksen luo? Raamatun lukijat ovat ymmärtäneet hänen suhtautumisensa eri tavoin. Hän tiesi Jeesuksen parantaneen monia ja että hänellä olisi ollut valta parantaa myös Lasarus, jos hän vain olisi ollut paikalla.

22. Edellisen jakeen kohdalla esitettyihin kysymyksiin saa osittain vastauksen tässä. Martta ei jäänyt pohtimaan, miten olisi voinut käydä. Hän tiesi, ettei ollut mitään syytä vaipua epätoivoon, kun Jeesus oli lähellä. Nytkin, kun kaikki toivo oli mennyt, hän uskoi. Usko kurottautuu sitä kohti, mihin se itse asiassa ei voi tarttua.

Martan käyttämä sana "anoa (aiteè)" kuvaa sitä, kun alainen rukoilee ylempiarvoista, esim. ihmiset Jumalaa (Matt 7:7), lapset vanhempiaan (Matt 7:9-10), alamaiset kuningastaan (Apt 12:20). Jeesus käytti sanaa ihmisten rukouksesta (esim. 14:13; 15:16; 16:23), mutta ei milloinkaan omastaan. Verbi sisältää vivahteen 'kerjätä'.

23. Jeesus käänsi Martan ajatukset ylösnousemukseen, mutta ei sanonut heti, että Lasarus nousisi välittömästi kuolleista. Mutta pian Jeesus antoi »Siionin murheellisten päähän ... juhlapäähineen tuhkan sijaan» (Jes 61:3).

24. Hartaana juutalaisena Martta uskoi ylösnousemukseen. Mutta se oli niin kaukana edessäpäin. Se ei lohduttanut näin surun keskellä.

25. Jeesus vastasi Martan lohduttomuuteen julistamalla, että hän itse on ylösnousemus, hän itse on elämä. Tämä on yksi voimakkaimmista Jeesuksen jättämistä "Minä olen" -lauseista. Hän liitti ylösnousemuksen suoraan nykyhetkeen. Eikä hän vain anna ylösnousemusta ja elämää, vaan hän itse on niitä molempia. Eikä hän sanonut, että se, joka on kuollut uskossa, on tuleva jälleen eläväksi. Sellainen henkilö "elää" jatkuvasti huolimatta ulkoisista kuoleman merkeistä.

26. Iankaikkinen elämä on kristinuskon suuria totuuksia. Jeesus ei puhunut ruumiillisesta kuolemasta. Uskovankin osaksi se tulee, mutta kuolema on menettänyt merkityksensä Kristuksessa olevalle. Jeesuksen sanat kävivät yli kaiken ymmärryksen. Hän veti iankaikkisuuden ja taivaan alas maan päälle ja tähän aikaan, ja hänen täytyi kysyä Martalta, uskoiko tämä.

27. Martta vastasi Jeesukselle myöntävästi siinä määrin kuin pystyi. Hän sanoi uskovansa, että Jeesus oli luvattu Messias. Mutta hän epäili, oliko tällä uskolla niin suunnaton voima, että se joka uskoi, oli kuoleman saavuttamattomissa. Lasaruksen herättämisen ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta tämä usko tuli täydelliseksi ja sen kohde oli Messias, joka ei ollut ainoastaan tullut maailmaan, vaan myös kuollut, noussut ylös ja palannut Isän luo.

 

Tilastot
Kävijät
Arvosana
Arvostele sivusto
Sivustolle on annettu ääniä: 2 kpl.
Kaupalliset tiedotteet